Eka päivä kuuria takana. Koettelemuksia on ollut heti ekana päivänä mutta olen ylpeä kun en ole antanut houkutukselle periksi. Suurin koettelemus tänään on ollut juniorin ruokailut ja niissäkin lähinnä se kun vielä saan häntä syöttää. Ruokailun päätyttyä olin nauttia pojan lautaselle jääneet ruuat mutta onneksi se jäi vain aikomukseksi. Toinen koettelemus oli se kun piti yksin pyörähtää ruokakaupassa. Piti hakea vain kahvipaketti ja pojalle pari ruokapurkkia, kun en nyt sattuneesta syystä (ainakaan vielä) ole kovin innokas kokkaamaan. Kaikki sujui tuollakin reissulla hyvin, kun kiersin kaukaa sekä karkki- että ruokahyllyt. Äkkiä vaan kahvi- ja lastenruokahyllyjen kautta kassalle ja kotiin.

Yleinen fiilis on tänään ollut suht normaali. Ehkä tää kaikki edes takaisin kulkeminen ja touhuaminen ovat auttaneet siihen ettei ole tullut ajateltua tätä painon pudottamista oikeastaan yhtään. Vaikka vatsassa on tuntunut pieni myllerrys, niin nälkä ei ole ollut koko päivänä. Ja vaikka mieli on tehnyt syödä, niin se kultaakin arvokkaampi vesihuikka on vienyt tuonkin tunteen kokonaan pois. Mieli on ollut todella virkeä ja muutenkin erittäin hyvä olo.

Tästä se lähtee. On hyvä huomata että blogin kauttakin löytyy tsemppareita. Kiitän teitä jo nyt että olette olemassa siellä jossain.