Toinen varsinainen paastopäivän aamu ja (kuulemma) kaikkein vaikein eli kolmas päivä alkamassa.  Viime yö meni taas hieman harakoille, ei tosin niin pahasti kuin edellinen mutta huonosti kuitenkin. Tahvo heräsi taas yöllä huutamaan mutta onneksi huusi itsensä sitten takas uneen ja nukuttiin melkein seitsemään eli mun aamupunnitusaikaan.

Paleleminen on loppu. Illalla nukkumaan mennessä palelin vielä ihan niin kuin olisin ollut horkassa. Illalla nukahdin kahden peiton ja yhden kissan (joka nukkuu lähes joka yö osan aikaa mun päällä) alle. Aamulla ei ollut kuin yksi peitto ja kissakin oli poissa. Kai tässä ollaan pääsemässä hyvään vauhtiin tämän kuurin kanssa kun ”oireet” alkavat helpottaa. Toinen mukava asia, mitä olen jo nyt kahden päivän aikana huomannut, on se että rikkonaisista öistä huolimatta päiväunia ei ole tehnyt mieli nukkua. Olo on siis virkeä ja niin normaali kuin vain voi olla enkä edes muista koska viimeksi olen ollut näin pirteä rikkonaisesta yöstä huolimatta.

Tänään onnistuin vastustamaan jo kolmatta kiusausta kun piti laittaa muksuille ruokaa. Kun nyt olen saanut ruokarytmin kohdalleen niin ei tehnyt edes vaikeaa, päinvastoin oli yllättävän helppoa vaan kokata maistamatta vaikka normaalisti teen että melkein puolet ruuasta tulee syötyä jo ennen kuin ruoka on valmista.

Eilen pääsin sitten ensimmäistä kertaa kuurin alkamisen jälkeen salille. Tarkoitus oli sekä kahvakuulailla että sisäpyöräillä mutta sisäpyöräily jäi kun kahvakuulatunnin jälkeen tavaroiden poislaittamiseen meni niin pitkä aika kun ylipainoni takia tuo kumartuminen on niin vaikeaa. Kun tuo sisäpyöräily jäi eilen väliin niin olenkin miettinyt että jos tänään kävisi polkemassa sen 30min ja sen jälkeen sitten katson tulenko kotiin vai jatkanko vielä kuntosalitreenillä.