Sainpas sitten otettua itseäni niskasta kiinni ja palattua takaisin noihin Cambridge-pusseihin eikä lopulta tehnyt edes tiukkaa. Nyt pitäis jaksaa pussitella vielä nelisen viikkoa ja sitten vois sanoa puhtaalle kuurille hyvästit.

Nyt kun tässä olen viikon verran sekoillut ruokailujeni kanssa, välillä vähemmän välillä enemmän niin huomaan miten aiheellisia nuo mun pelkoni ovatkaan. Siis se miten pärjään kun Cambridge-kuuri on ohitse ja jään omilleni. Herkuttelu ei ole niinkään se pelkäämäni ongelma vaan se että osaanko pysyä kohtuudessa. Montaa laihdutusblogia lueskellessani olen huomannut että kohtuudessa pysyminen on useimmille se ongelma ei niinkään se mitä syö. Itse olen kuitenkin päättänyt että ne kilot joille saan heiluttaa hyvästiksi, saavat pysyäkin poissa lähti sitten se 40kg tai hieman vähemmän. Elämäntapojen opiskelu siis jatkukoon hamaan kuolemaan asti.