Ja arvatkaa tuntuuko mahtavalta. Tänä aamuna kävin taas tapani mukaan vaakan päällä ja meinasin pudota (jälleen kerran) pyllylleni. Enää 500g puolivälin tavoitteeseen eli -20kg.  Enpä olisi ikinä uskonut että vielä pystyn tähän ja vielä näin helpolla tavalla, mutta kun nyt ollaan tässä niin nyt tuntuu ihan uskomattomalta.

Laskeskelin ihan mielenkiinnosta oman BMI:n ja se on tippunut jo 7 pykälää. Aloittaessani mun BMI oli 48,19 ja nyt, kymmenen viikkoa kuurin aloituksesta 41,1. Ja kyllä sen tuntee olossakin että kevenemistä on tapahtunut. Itse asiassa tässä yksi päivä tajusin että PÄÄSEN JO KOHTUULLISEN HYVIN KYYKKYYN! En edes muista koska viimeksi olisin kyykkinyt kotona nostelemassa lattialta mitään. Hyvä ettei tippa tullut linssiin kun tuntui niin hyvältä.

Liikkumisestani sen verran että salille en ole jaksanut lähteä moneen päivään mutta eilen yllätin itseni (ja varmaan monta muutakin ihmistä) ja kävelin poikaa rattaissa työntäen kotoa kirjaston kautta konsulttini luokse ja hain taas viikon pussiruuat. Vaikka tulimmekin kotiin bussilla niin koen että tuo oli taas kerran jotain mitä ei vanha minä olisi koskaan tehnyt. Olisin kävelyn sijaan mennyt molempiin suuntiin joko bussilla tai sitten omalla autolla. Tosin vanha minä ei olisi koskaan lähtenyt tuonne koska sillä ei olisi ollut tarvetta.

Maanantaina 14.3 on seuraava konsultin tapaaminen. Silloin olisi tarkoitus aloittaa siirtyminen Cambridge-kuurin tasolle 2. Kaloreita tulee syötäväksi hieman lisää ja arvatkaa vaan miten se jännittää. En haluis että tulisi turhia syöminkejä, mutta sen näkee sitten. Onneksi ainakin iltaisin ja viikonloppuisin mies vahtii mua suht tarkasti joten ei tässä kovin paljon voi lipsua. Kokonaistavoitteeseen on vielä matkaa se 17kg joten pakko vaan jaksaa tehdä duunia että sen tavoitteen saavuttaa.