Mä olen onnellinen. Sain vihdoin sykemittarin, jossa näkyy sykkeen ja liikutun ajan lisäksi myös kulutetut kalorit. Tykkään kun näen mittarista esimerkiksi BodyPumpissa kulutetut kalorit. Ei tule vedettyä sitten liian kovaa ja hankittua itselle turhaan huonoa oloa.

Tänään on ollut lepopäivä salilta. Eilenkin oli kevyt treeni kun kävin siellä henkilökohtaisessa ohjauksessa joka käsitteli selkää ja selän liikkuvuutta. Kun selkä on kokenut jos jonkinlaista tärskyä ja kolhua, niin niiden seurauksena liikkuvuus on kärsinyt. Nyt kun on saatavilla asiantuntevaa ohjausta niin miksipä sitä ei sille tekisi jotain. Sain myös hyviä venytysohjeita. Venyttely on ollut tähän asti todella vaikeaa mutta eiköhän sekin tapa tässä tule opittua, ettei toista kertaa enää takareidet vedä täysin jumiin.

Mietiskelin tässä eilen tätä mun painonpudotusta. On mukava huomata että se sujuu mukavasti vaikkei sitä enää ihan joka päivä tule aktiivisesti ajateltua. Ruokavalio toimii kivasti ja siitä on tullut niin tapa etten tiedä uskallanko enää mitään muuttaa. Eilen iski hassu pelko siitä, miten se itsekuri nyt kestääkään kun hiljalleen aletaan taas totuttelemaan terveelliseen ruokaan. En todellakaan halua takaisin yhtä ainoatakaan kiloa joista tämän kuurin aikana eroon pääsen. Jotenkin oman painon hallinta ja se että kykenenkö siihen, mietityttää ja epäilyttää todella paljon. En tiedä, olenko itselleni liian ankara. Olen vain oppinut sen että en voi sallia itselleni yhtään lipsahdusta, sillä kokemuksesta tiedän että ruotuun palaaminen on repsahduksen jälkeen todella vaikeaa.